sisällysluetteloon
edelliseen osaan
| Of the Importance of the internal Senses in Life, and the final Causes of them. | Sisäisten aistien tärkeydestä elämässä ja niiden finaalisista syistä | ||
| 1 | The busy part of Mankind may look upon these things as airy Dreams of an inflam'd Imagination, which a wise Man should despise, who rationally pursues more solid Possessions independent on Fancy: but a little Reflection will convince us, "That the Gratifications of our internal Senses are as natural, real, and satisfying Enjoyments as any sensible Pleasure whatsoever; and that they are the chief Ends for which we commonly pursue Wealth and Power." For how is Wealth or Power advantageous? How do they make us happy, or prove good to us? No otherwise than as they supply Gratifications to our Senses, or Facultys of perceiving Pleasure. Now, are these Senses or Facultys only the external ones? No: Every body sees, that a small portion of Wealth or Power will supply more Pleasures of the external Senses than we can enjoy; we know that Scarcity often heightens these Perceptions more than Abundance, which cloys that Appetite which is necessary to all Pleasure in Enjoyment: and hence the Poet's Advice is perfectly just; —Tu pulmentaria quære Sudando— In short, the only Use of a great Fortune above a very small one (except in good Offices, and moral Pleasures) must be to supply us with the Pleasures of Beauty, Order, and Harmony. It is true indeed, that the noblest Pleasures of the internal Senses, in the Contemplation of the Works of Nature, are expos'd to every one without Expence; the Poor and the Low, may have as free Use of these Objects, in this way, as the Wealthy or Powerful. And even in Objects which may be appropriated, the Property is of little Consequence to the Enjoyment of their Beauty, which is often enjoy'd by others beside the Proprietor. But then there are other Objects of these internal Senses, which require Wealth or Power to procure the Use of them as frequently as we desire; as appears in Architecture, Musick, Gardening, Painting, Dress, Equipage, Furniture; of which we cannot have the full Enjoyment without Property. And there are some confus'd Imaginations, which often lead us to pursue Property, even in Objects where it is not necessary to the true Enjoyment of them. These are the ultimate Motives of our pursuing the greater Degrees of Wealth, where there are no generous Intentions of virtuous Actions. This is confirm'd by the constant Practice of the very Enemys to these Senses. As soon as they think they are got above the World, or extricated from the Hurrys of Avarice and Ambition; banish'd Nature will return upon them, and set them upon Pursuits of Beauty and Order in their Houses, Gardens, Dress, Table, Equipage. They are never easy without some Degree of this; and were their Hearts open to our View, we should see Regularity, Decency, Beauty, as what their Wishes terminate upon, either to themselves or to their Posterity; and what their Imagination is always presenting to them as the possible Effects of their Labours. Nor without this could they ever justify their Pursuits to themselves. There may perhaps be some Instances of human Nature perverted into a thorow Miser, who loves nothing but Money, and whose Fancy arises no higher than the cold dull Thought of Possession; but such an Instance in an Age, must not be made the Standard of Mankind against the whole Body. If we examine the Pursuits of the Luxurious, who is imagin'd wholly devoted to his Belly; we shall generally find that the far greater part of his Expence is employ'd to procure other Sensations than those of Taste; such as fine Attendants, regular Apartments, Services of Plate, and the like. Besides, a large Share of the Preparation must be suppos'd design'd for some sort of generous friendly Purposes, to please Acquaintance, Strangers, Parasites. How few would be contented to enjoy the same Sensations alone, in a Cottage, or out of earthen Pitchers? To conclude this Point, however these internal Sensations may be overlook'd in our Philosophical Inquirys about the human Facultys, we shall find in Fact, "That they employ us more, and are more efficacious in Life, either to our Pleasure or Uneasiness, than all our external Senses taken together." |
Käytännön ihmiset saattavat pitää näitä asioita kiihtyneen mielikuvituksen haihatteluna, jota viisaan ihmisen tulee halveksia, kun hän järkiperäisesti tavoittelee jotain vankempaa ja mielikuvituksesta riippumatonta. Pienikin pohdinta saa meidät kuitenkin vakuuttuneiksi siitä, että sisäisten aistiemme tarjoama mielihyvä on yhtä luonnollista, todellista ja tyydyttävää nautintoa kuin mikä tahansa muu aistinautinto ja että se on yksi tärkeimmistä päämääristä, joiden vuoksi tavallisesti tavoittelemme rikkautta ja valtaa. Sillä mitä etua meille on rikkaudesta tai vallasta? Miten ne tekevät meistä onnellisia tai osoittautuvat meille hyviksi? Ei muutoin kuin tarjoamalla mielihyvää aisteillemme, tai kyvyillemme havaita nautintoa. Ovatko nämä aistit tai kyvyt vain ulkoisia? Eivät ole. Kuten jokainen näkee, pienikin määrä rikkautta tai valtaa auttaa saamaan ulkoisten aistien nautintoja enemmän kuin tarpeeksi. Niukkuus tunnetusti voimistaa näitä havaintoja usein enemmän kuin yltäkylläisyys, joka tukahduttaa nautinnolle välttämättömän halun, ja siksi runoilija osuu oikeaan neuvoessaan »tu pulmentaria quære sudando». [»Mausta siis ruokasi hikisellä rasituksella.» Horatius: Satiirit II, ii. Suom. Paavo Castrén.] Lyhyesti sanottuna suuren omaisuuden ainoa etu verrattuna hyvin pieneen (lukuun ottamatta toisten hyväksi tehtyjä hyviä tekoja ja moraalisia nautintoja) on se, että se tarjoaa meille kauneuden, järjestyksen ja harmonian nautintoja. Sisäisten aistien jaloimmat nautinnot luonnon ihmeiden äärellä ovat tarjolla kaikille ilmaiseksi, niin köyhille ja vähäosaisille kuin rikkaille ja mahtaville. Sellaistenkin asioiden kohdalla, jotka voidaan ottaa haltuun, omistamisella on vain vähän merkitystä kauneusnautinnon kannalta, sillä usein myös muut kuin omistaja saavat tilaisuuden nauttia niistä. On tosin myös toisenlaisia sisäisten aistien kohteita. Jotta voisimme tarkastella niitä niin usein kuin haluamme, vaaditaan rikkautta tai valtaa. Tällaisia on rakennustaiteessa, musiikissa, puutarhanhoidossa, maalaustaiteessa, pukeutumisessa, ajoneuvoissa ja huonekaluissa, joista emme voi nauttia täysimääräisesti omistamatta niitä. Lisäksi jotkin sekavat kuvitelmat saavat meidät usein tavoittelemaan myös sellaisten kohteiden omistamista, joista voisi nauttia ilmankin. Nämä ovat perimmäiset yllykkeet pyrkiessämme suurempaan rikkauteen, kun taustalla ei ole suopeita aikomuksia hyveellisiin tekoihin. Tämä saa vahvistuksensa sisäisten aistien nimenomaisten vastustajien vakiintuneesta käytännöstä. Heti kun he kuvittelevat nousseensa maailman yläpuolelle ja jättäneensä taakseen ahneuden ja kunnianhimon kiireet, karkotettu luonto palaa heidän luokseen ja saa heidät tavoittelemaan kauneutta ja järjestystä taloissaan, puutarhoissaan, pukeutumisessaan, ruokapöydässään ja ajoneuvoissaan, eivätkä he saa rauhaa, ennen kuin heidän tavoitteensa ovat täyttyneet edes jossain määrin. Jos voisimme nähdä heidän sydämiinsä, huomaisimme heidän toiveidensa, jotka koskevat heitä itseään tai heidän jälkeläisiään, kohdistuvan loppujen lopuksi järjestykseen, sopivaisuuteen, arvokkuuteen, hyvän maun mukaisuuteen ja kauneuteen. Tällaisina he mielikuvituksessaan näkevät töidensä mahdolliset tulokset, eivätkä he ilman näitä päämääriä pystyisi koskaan vakuuttumaan pyrkimystensä oikeutuksesta. Saattaa ehkä esiintyä tapauksia, joissa ihmisluonto on vääristynyt pelkäksi saituruudeksi. Tällöin ihminen ei rakasta muuta kuin rahaa, eikä hänen mielikuvituksensa ulotu pidemmälle kuin kylmään ja tylsään omistamisen ajatukseen, mutta tällaista yksittäistapausta ei pidä yleistää koko ihmiskuntaan. Jos paneudumme ylellisyyttä rakastavan ihmisen pyrkimyksiin, sellaisen jonka usein kuvitellaan keskittyvän vatsan nautintoihin, huomaamme yleensä, että valtaosa hänen menoistaan kuluu muihin aistimuksiin kuin makuaistin tuottamiin, esimerkiksi hienoihin palvelijoihin, hyviin asuinhuoneistoihin, astiastoihin ja vastaaviin. Lisäksi suuri osa kuluista menee luultavasti jonkinlaiseen anteliaisuuteen ja ystävällisyyden osoituksiin, tuttavien, vieraiden ja siipeilijöiden miellyttämiseen. Kuinka harvat tyytyisivätkään nauttimaan samoista aistimuksista aivan yksin, jossakin mökissä ja saviastioista? Tämän kohdan tiivistykseksi todettakoon, että vaikka ihmisen kykyjä kartoittavissa filosofisissa tutkimuksissa kuinka sivuutettaisiin nämä sisäiset aistimukset, huomaamme itse asiassa, että tuottamalla nautintoa tai tuskaa ne vaikuttavat elämäämme enemmän ja voimakkaammin kuin kaikki ulkoiset aistit yhteensä. |
|
| 2 | As to the final Causes of this internal Sense, we need not inquire, "Whether, to an Almighty, and All-knowing Being, there be any real Excellence in regular Forms, in acting by general Laws, in knowing by Theorems?" We seem scarce capable of answering such Questions any way; nor need we inquire, "Whether other Animals may not discern Uniformity and Regularity in Objects which escape our Observation, and may not perhaps have their Senses constituted so as to perceive Beauty from the same Foundation which we do, in Objects which our Senses are not fit to examine or compare?" We shall confine ourselves to a Subject where we have some certain Foundation to go upon, and only inquire, "if we can find any Reasons worthy of the great Author of Nature, for making such a Connection between regular Objects, and the Pleasure which accompanys our Perceptions of them; or, what Reasons might possibly influence him to create the World, as it at present is, as far as we can observe, every-where full of Regularity and Uniformity." Let it be here observ'd, that as far as we know concerning any of the great Bodys of the Universe, we see Forms and Motions really beautiful to our Senses; and if we were plac'd in any Planet, the apparent Courses would still be regular and uniform, and consequently beautiful to us. Now this gives us no small Ground to imagine, that if the Senses of their Inhabitants are in the same manner adapted to their Habitations, and the Objects occurring to their View, as ours are here, their Senses must be upon the same general Foundation with ours. But to return to the Questions: What occurs to resolve them, may be contain'd in the following Propositions. 1. The Manner of Knowledge by universal Theorems, and of Operation by universal Causes, as far as we can attain it, must be most convenient for Beings of limited Understanding and Power; since this prevents Distraction in their Understandings thro' the Multiplicity of Propositions, and Toil and Weariness to their Powers of Action: and consequently their Reason, without any Sense of Beauty, must approve of such Methods when they reflect upon their apparent Advantage. 2. Those Objects of Contemplation in which there is Uniformity amidst Variety, are more distinctly and easily comprehended and retain'd, than irregular Objects; because the accurate Observation of one or two Parts often leads to the Knowledge of the Whole: Thus we can from a Pillar or two, with an intermediate Arch, and Cornice, form a distinct Idea of a whole regular Building, if we know of what Species it is, and have its Length and Breadth: From a Side and solid Angle, we have the whole regular Solid; the measuring one Side, gives the whole Square; one Radius, the whole Circle; two Diameters, an Oval; one Ordinate and Abscissa, the Parabola; thus also other Figures, if they have any Regularity, are in every Point determin'd from a few Data: Whereas it must be a long Attention to a vast Multiplicity of Parts, which can ascertain or fix the Idea of any irregular Form, or give any distinct Idea of it, or make us capable of retaining it; as appears in the Forms of rude Rocks, and Pebbles, and confus'd Heaps, even when the Multitude of sensible Parts is not so great as in the regular Forms: for such irregular Objects distract the Mind with Variety, since for every sensible Part we must have a quite different Idea. 3. From these two Proportions it follows, "That Beings of limited Understanding and Power, if they act rationally for their own Interest, must choose to operate by the simplest Means, to invent general Theorems, and to study regular Objects, if they be as useful as irregular ones; that they may avoid the endless Toil of producing each Effect by a separate Operation, of searching out each different Truth by a different Inquiry, and of imprinting the endless Variety of dissimilar Ideas in irregular Objects." 4. But then, beside this Consideration of Interest, there does not appear to be any necessary Connection, antecedent to the Constitution of the Author of Nature, between regular Forms, Actions, Theorems, and that sudden sensible Pleasure excited in us upon Observation of them, even when we do not reflect upon the Advantage mention'd in the former Proposition. And possibly, the Deity could have form'd us so as to have receiv'd no immediate Pleasure from such Object, or connected Pleasure to those of a quite contrary Nature. We have a tolerable Presumption of this in the Beautys of various Animals; they give some small Pleasure indeed to every one who views them; but then every one seems far more delighted with the peculiar Beautys of its own Species, than with those of a different one, which seldom raise any Desire. This makes it probable, that the Pleasure is not the necessary Result of the Form itself, otherwise it would equally affect all Apprehensions in what Species soever, but depends upon a voluntary Constitution, adapted to preserve the Regularity of the Universe, and is probably not the Effect of Necessity, but Choice, in the Supreme Agent, who constituted our Senses. 5. But from the whole we may conclude, "That supposing the Deity so kind as to connect sensible Pleasure with certain Actions or Contemplations, beside the rational Advantage perceivable in them; there is a great moral Necessity, from his Goodness, that the internal Sense of Men should be constituted as it is at present, so as to make Uniformity amidst Variety the Occasion of Pleasure." For were it not so, but on the contrary, if irregular Objects, particular Truths and Operations pleased us, beside the endless Toil this would involve us in, there must arise a perpetual Dissatisfaction in all rational Agents with themselves; since Reason and Interest would lead us to simple general Causes, while a contrary Sense of Beauty would make us disapprove them: Universal Theorems would appear to our Understanding the best Means of increasing our Knowledge of what might be useful; while a contrary Sense would set us on the search after particular Truths: Thought and Reflection would recommend Objects with Uniformity amidst Variety, and yet this perverse Instinct would involve us in Labyrinths of Confusion and Dissimilitude. And hence we see "how suitable it is to the sagacious Bounty which we suppose in the Deity, to constitute our internal Senses in the manner in which they are; by which Pleasure is join'd to the Contemplation of those Objects which a finite Mind can best imprint and retain the Ideas of with the least Distraction; to those Actions which are most efficacious, and fruitful in useful Effects; and to those Theorems which most inlarge our Minds." |
Mitä tulee tämän sisäisen aistin finaalisiin syihin, meidän ei tarvitse kysyä, näkeekö Kaikkivaltias ja Kaikkitietävä Olento todellista ansiota säännöllisissä muodoissa, yleisten lakien mukaan toimimisessa tai teoreemojen ohjaamassa tietämisessä. Tuskinpa edes pystymme vastaamaan tällaisiin kysymyksiin. Eikä meidän tarvitse myöskään kysyä, huomaavatko muut eläimet yhtenäisyyttä ja säännöllisyyttä meidän havaintokykymme ulkopuolelle jäävissä kohteissa tai ovatko niiden aistit ehkä rakentuneet niin, että ne havaitsevat kauneutta samalta pohjalta kuin me mutta kohteissa, joiden tutkiskeluun tai vertailuun meidän aistimme eivät sovellu. Rajoitummekin aiheeseen, jossa voimme ponnistaa jossain määrin vankalta perustalta ja esitämme vain seuraavan kysymyksen: Onko mitään suuren Luojan arvoisia perusteita sille, että Hän on asettanut tällaisen yhteyden säännöllisten kohteiden ja niiden havaitsemista saattelevan nautinnon välille? Mitkä perusteet saattoivat olla vaikuttamassa, kun Hän loi maailman sellaiseksi kuin se nyt on, eli täyteen säännöllisyyttä ja yhtenäisyyttä niin kauas kuin silmämme kantaa? Huomattakoon tässä yhteydessä, että sikäli kuin tunnemme maailmankaikkeuden suuria taivaankappaleita, näemme muotoja ja liikkeitä, jotka ovat todella kauniita aisteillemme. Vaikka olisimme jollain toisella planeetalla, niiden näkyvät liikeradat olisivat säännöllisiä ja samanlaisina toistuvia ja siten meille kauniita. Tästä saamme varsin hyvän perusteen uskoa, että jos näiden toisten planeettojen asukkaiden aistit ovat sopeutuneet heidän elinympäristöönsä ja heidän näkemiinsä asioihin samalla tavalla kuin meidän täällä, heidän aistinsa ovat yleiseltä perustaltaan samanlaisia kuin meidän. Mutta palatkaamme aiempiin kysymyksiin. Niiden ratkaisu voidaan tiivistää seuraaviin väitteisiin. 1. Tiedon hankkiminen yleispätevien teoreemojen avulla ja toimiminen yleispätevien syiden pohjalta (kykyjemme rajoissa) ovat varmasti kaikkein sopivimpia olennoille, joiden ymmärrys ja voimat ovat rajalliset. Tämä näet estää, että heidän ymmärryksensä ei hajaudu väitteiden moninaisuuteen eikä heidän toimintakykynsä kuormitu liiaksi ja väsähdä. Niinpä kun nämä olennot pohtivat mainittujen toimintatapojen ilmeisiä etuja, heidän järkensä pitää niitä sopivina, aivan riippumatta kauneusaistista. 2. Ne tarkastelun kohteet, joissa on ykseyttä moninaisuudessa, voidaan käsittää ja muistaa selvemmin ja helpommin kuin epäsäännölliset kohteet, sillä tarkka havainto jo yhdestä tai kahdesta osasta johtaa usein tuntemaan kokonaisuuden. Näin voimme parista pylväästä, välissä olevasta kaaresta ja korniisista muodostaa selvän idean kokonaisesta säännöllisestä rakennuksesta, jos tiedämme sen tyypin sekä pituuden ja leveyden. Saamme selville säännöllisen kappaleen kokonaisuudessaan, kun tiedämme sen yhden sivun ja avaruuskulman. Mittaamalla sivu saadaan koko neliö, yhdellä säteellä koko ympyrä, kahdella halkaisijalla soikio, vaaka- ja pystyakselilla paraabeli. Vastaavasti myös muut säännölliset muodot määrittyvät jo vähäisen tiedon perusteella. Sitä vastoin vaaditaan pitkää paneutumista lukemattomiin osiin, jotta syntyy pitävä käsitys mistä tahansa epäsäännöllisestä muodosta ja jotta siitä saadaan selvä ja muistissa pysyvä idea. Tällaisia muotoja ovat kalliolouhikot, kivenmurikat ja epämääräiset röykkiöt, vaikka niissä ei olisi edes niin paljon havaittavia osia kuin säännöllisissä muodoissa. Tällaiset epäsäännölliset kohteet hämmentävät mieltä moninaisuudellaan, sillä jokaisesta havaittavasta osasta täytyy muodostaa oma erillinen ideansa. 3. Kahdesta edellisestä väitteestä seuraa, että mikäli ymmärrykseltään ja voimaltaan rajalliset olennot toimivat järkiperäisesti oman etunsa mukaisesti, heidän täytyy turvautua yksinkertaisimpiin keinoihin, keksiä yleisiä teoreemoja ja suunnata huomionsa säännöllisiin kohteisiin, jos ne ovat yhtä hyödyllisiä kuin epäsäännölliset. Näin vältetään loputon uurastus, jossa kukin vaikutus vaatii erillisen toimenpiteen, jokainen yksittäinen totuus täytyy kaivaa esiin eri tutkimuksella ja jossa painetaan mieleen loputtomasti epäsäännöllisten kohteiden erilaisia ideoita. 4. Tämän edun lisäksi ei kuitenkaan näytä vallitsevan mitään välttämätöntä, Luojan järjestelyjä edeltävää yhteyttä toisaalta säännöllisten muotojen, tekojen ja teoreemojen sekä toisaalta sen äkillisen aistittavan nautinnon välillä, joka herää meissä niitä tarkastellessamme riippumatta siitä, tulemmeko ajatelleeksi mainittua etua. Kenties Jumala olisi voinut muovata meidät sellaisiksi, että emme saisi välitöntä nautintoa tällaisista kohteista, tai nautinto liittyisi aivan toisenlaisiin asioihin. Voimme tehdä tästä seikasta kohtalaisen uskottavan oletuksen erilaisten eläinten kauneuden perusteella. Eläinten katsominen todellakin tuottaa jonkinmoista nautintoa jokaiselle, mutta toisaalta kaikki vaikuttavat olevan paljon ihastuneempia omalle lajille ominaiseen kauneuteen kuin toisen lajin kauneuteen, joka harvoin vetää erityisesti puoleensa. Todennäköisesti nautinto ei siis ole muodon itsensä välttämätön seuraus, sillä muutoin se vaikuttaisi kaikkeen havaitsemiseen samalla tavalla lajista riippumatta. Nautinto perustuu tarkoitukselliseen järjestelyyn, joka on tehty säilyttämään maailmankaikkeuden säännönmukaisuus. Luultavasti se ei ole seuraus välttämättömyydestä vaan valinnasta, jonka takana on Korkein Toimija, joka muovasi aistimme. 5. Kokonaisuudessaan voimme päätellä seuraavasti: Otaksutaanpa, että Jumala suuressa hyvyydessään on yhdistänyt aistinautinnon tiettyihin tekoihin ja tarkasteluihin, niihin liittyvän järkiperäisen hyödyn lisäksi. Tämän hyvyyden nojalla on tällöin moraalisesti välttämätöntä, että ihmisten sisäinen aisti on muovattu sellaiseksi kuin se tällä hetkellä on eli että ykseys moninaisuudessa tuottaa nautintoa. Asia käy ilmeiseksi, kun tarkastellaan päinvastaista mahdollisuutta eli sitä, että epäsäännölliset kohteet, yksittäiset totuudet ja toimet miellyttäisivät meitä. Seurauksena olisi paitsi loputonta vaivannäköä myös jokaisen järjellisen toimijan alituinen tyytymättömyys itseensä. Järki ja oma etu näet johdattaisivat meidät yksinkertaisiin yleispäteviin syihin, joita sitten haluaisimme kuitenkin hyljeksiä, kun kauneusaisti vetää vastakkaiseen suuntaan. Yleispätevät teoreemat näyttäytyisivät ymmärryksellemme parhaalta keinolta lisätä tietämystämme siitä, mikä voisi olla hyödyllistä, kun taas päinvastainen kauneusaisti saisi meidät etsimään yksittäisiä totuuksia. Ajattelu ja pohdinta suosittaisivat meille kohteita, joissa on ykseyttä moninaisuudessa, mutta tuo nurinkurinen vaisto vetäisi meidät sekasorron ja erilaisuuden sokkeloihin. Huomaamme tästä, miten soveliasta sille viisaalle anteliaisuudelle, jonka oletamme kuuluvan Jumaluuteen, on laatia sisäiset aistimme sellaisiksi kuin ne nyt ovat. Nythän nautinto yhdistyy niiden kohteiden tarkasteluun, joiden ideat rajallinen mieli parhaimmin ja hämmentymättä pystyy omaksumaan ja muistamaan. Ja nautinto yhdistyy myös kaikkein tehokkaimpiin, hyödyllisiä vaikutuksia tuottaviin toimiin, sekä teoreemoihin, jotka eniten laajentavat mieltämme. |
|
| 3 | As to the other Question, "What Reason might influence the Deity, whom no Diversity of Operation could distract or weary, to choose to operate by simplest Means, and general Laws, and to diffuse Uniformity, Proportion, and Similitude thro' all the Parts of Nature which we can observe?" Perhaps there may be some real Excellence in this Manner of Operation, and in these Forms, which we know not: but this we may probably say, that since the divine Goodness, for the Reasons above-mention'd, has constituted our Sense of Beauty as it is at present, the same Goodness might have determined the Great Architect to adorn this stupendous Theatre in a manner agreeable to the Spectators, and that Part which is expos'd to the Observation of Men, so as to be pleasant to them; especially if we suppose, that he design'd to discover himself to them as Wise and Good, as well as Powerful: for thus he has given them greater Evidences, thro' the whole Earth, of his Art, Wisdom, Design, and Bounty, than they can possibly have for the Reason, Counsel, and Good-will of their Fellow-Creatures, with whom they converse, with full Persuasion of these Qualities in them, about their common Affairs. As to the Operations of the Deity by general Laws, there is still a farther Reason from a Sense superior to these already consider'd, even that of Virtue, or the Beauty of Action, which is the Foundation of our greatest Happiness. For were there no general Laws fix'd in the Course of Nature, there could be no Prudence or Design in Men, no rational Expectation of Effects from Causes, no Schemes of Action projected, or any regular Execution. If then, according to the Frame of our Nature, our greatest Happiness must depend upon our Actions, as it may perhaps be made appear it does, "the Universe must be govern'd, not by particular Wills, but by general Laws, upon which we can found our Expectations, and project our Schemes of Action." Nay farther, tho' general Laws did ordinarily obtain, yet if the Deity usually stopp'd their Effects whenever it was necessary to prevent any particular Evils; this would effectually, and justly supersede all human Prudence and Care about Actions; since a superior Mind did thus relieve Men from their Charge. |
Toinen kysymys oli: Mikä peruste saisi Jumalan, jota mikään toiminnan moninaisuus ei väsytä eikä hämmennä, valitsemaan toimintatavakseen yksinkertaisimmat keinot ja yleispätevät lait? Mikä saisi Hänet levittämään kaikkialle havaitsemaamme luontoon yhdenmukaisuutta, yksinkertaisia mittasuhteita ja samanlaisuutta? Mahdollisesti tässä toimintatavassa ja näissä muodoissa piilee jotain sellaista ansiota, josta emme ole selvillä. Voimme ehkä silti sanoa tämän: Koska jumalallinen Hyvyys edellä mainituista syistä on muovannut kauneusaistimme sellaiseksi kuin se nykyisin on, sama Hyvyys on saattanut ohjata Suurta Arkkitehtia koristamaan tämän upean teatterin viehättämään katsojia ja ihmisille näkyvän osan heitä miellyttäväksi – varsinkin jos oletetaan, että Hänen tarkoituksensa oli paljastaa itsensä heille paitsi mahtavana myös viisaana ja hyvänä. Näin Hän nimittäin on tarjonnut heille koko maapallon laajuisesti todisteita taidostaan, viisaudestaan, suunnitelmallisuudestaan ja anteliaisuudestaan. Nämä todisteet ovat painavampia kuin heillä voi olla toisten ihmisten järjellisyydestä, neuvokkuudesta ja hyväntahtoisuudesta, ihmisten joiden kanssa he keskustelevat yhteisistä asioista aivan vakuuttuneina näistä ominaisuuksista. Jumalan toimimiseen yleispätevien lakien mukaisesti on olemassa vielä yksi lisäperuste, joka juontuu edellä tarkasteltuja aisteja korkeammasta aistista, nimittäin hyveen aistista tai toiminnan kauneuden aistista, joka on suurimman onnemme perusta. Jos nimittäin luonnon kulku ei noudattaisi yleispäteviä lakeja, ei voisi olla inhimillistä harkintaa tai suunnittelua, ei järkiperäistä seurauksien odottamista, ei tulevaisuuteen kurottuvia toimintamalleja eikä sääntöihin nojaavaa suunnitelmien toteuttamista. Jos ja kun luontomme rakenteen mukaisesti suurin onnemme riippuu omista teoistamme, maailmankaikkeutta eivät saa hallita yksittäiset tahdot vaan yleiset lait, joiden varaan voimme rakentaa odotuksemme ja suunnitelmamme. Ja voidaan sanoa enemmänkin: Vaikka yleispätevät lait olisivat voimassa yleensä, mutta Jumala tavallisesti estäisi niiden vaikutukset jonkin yksittäisen pahan estämiseksi, tämä tekisi kertaheitolla tarpeettomaksi kaiken tekoja koskevan harkinnan. Ihmiset saisivat oikeutetusti luopua varovaisuudesta, sillä ylivertainen Mieli olisi vapauttanut heidät vastuusta. |